Sinne voisin lähteä heti takaisin

Täällä taas! Eilen tultiin takaisin Allgäusta ja oon kyllä niin kiitollinen, että pääsin käymään siellä. Ne maisemat!! Vaikka oltiinkin vasta ”esi”-Alpeilla niin olin kyllä ihan sanaton, aivan mahtava luonto oli jo niissä korkeuksissa (lähimmät vuoret oli n. 2000mpy). Perjantai-aamuna siis ajettiin paikan päälle, ensin Füsseniin ja Forggensee-järven rannalle. Hellettä oli taas jotain +30, joten etsittiin rauhallinen paikka ja hypättiin järveen. Heinäkuun lopussa onkin jo korkea aika heittää talviturkki :D Aaronkin ui ensimmäistä kertaa elämässään järvessä. Olin vähän ihmeissäni, mutta ei niitä järviä vaan Fuldan tienoilla ole. Uinnin jälkeen Aaronin ja Reinhardin kokeillessa veneilyä istuttiin Heiken kanssa varjoon lukemaan kirjoja. Iltapäivästä ajettiin vuokraamallemme asunnolle Pfronteniin, n. 8000 asukkaan pikkukylään vuorten juurelle. Lehmien kellot kilkatti niityllä, linnut lauloi ja aurinko paistoi – aivan upea päivä ja paikka.

Forggensee

Tää on tätä normaalia maalaiselämää

Amy teki olonsa mukavaksi pöydän alla muiden ruokaillessa yläpuolella

??

Lauantaina oli vähän viileämpi sää ja muutenkin otettiin vähän rennommin, kierreltiin Pfrontenin pikkukauppoja ja ihailtiin maisemia. Sunnuntaina tehtiin pieni vaellus yhdelle linnanrauniolle, jonne oli aika jyrkkä nousu, mutta joka kaukaa näytti vain pieneltä mäennyppylältä. Hiki tuli ja oltiin kaikki ihan poikki, poikettiin kahvilassa juomassa jotain ja sitten pienet torkut. Illalla mentiin taas syömään yhteen ravintolaan, jossa oli tarjolla oikein perinteisiä Baijerilaisia ruokia. Kokeilin suht perinteisiä possunpaistia ja Spätzleä (lyhyesti sanottuna saksalaista makaronia :D) lämpimän punakaalisalaatin kanssa. En ehkä muuten ois sitä valinnut, mutta kun Baijerissa oltiin niin piti kokeilla jotain perinteikästä, ja yllättävän hyvää oli!

Ystäväni Heluna

Mitkä maisemat!!

Pfrontenin kylä

Maanantai oli kaikkien mielestä paras päivä, vaikkakin meidän viimeinen kokonainen päivä Allgäussa. Aamusta otettiin suunnaksi jälleen Füssen, koska haluttiin nähdä Neuschwansteinin linna. Jo siinä autojonossa odottelu ja ne tuhannet pienet japanilaiset, jotka piipittäen jonottivat lippuja linnaan, olivat kuitenkin vähän liikaa. Ja kaiken kukkuraksi linnan ulkosivua korjataan tänä kesänä, ja koko linna oli lähes tunnistamaton kaikkien niiden rakennustelineiden alla. Vaikka olin kauan halunnut nähdä kyseisen linnan, niin jo se, että se on tuollainen turistirysä, laski pisteitä aika roimasti, eikä ketään meistä enää huvittanut kiivetä ylös linnaan. Onneksi vieressä olevaan Hohenschwangaun linnaan ei ollut niin suurta ruuhkaa, ja mentiinkin sitten sinne. Mikä huvittavinta, tavattiin Heiken veli Dieter ja hänen vaimonsa Claudia ylhäällä linnan luona! Sisarukset eivät olleet nähneet varmaan puoleen vuoteen, joten jälleennäkeminen oli iloinen. Sovittiin heti, että nähdään myöhemmin kaupungissa ja mennään kahville. Ensin Dieter ja Claudia lähtivät kuitenkin opastetulle kierrokselle Hohenschwangaun linnaan ja me menimme alas Alpsee-järvelle. Aaron ja Reinhard vuokrasivat polkuveneen ja me Heiken ja koirien kanssa kiersimme rantaa pitkin kulkevaa polkua. Alpsee oli kyllä kanssa aivan upea paikka, vesi näytti kaukaa turkoosilta ja oli läheltä ihan kirkasta. Mietittiin siinä sitten, että on aika sääli, että hirveät ihmismassat ryntää vain hulluna noihin turistikohteisiin, eivätkä huomaa ympäröivää luontoa ollenkaan. Kauheata rahastusta sitä paitsi nuo linnat, en tiedä paljonko pääsyliput maksaa, mutta jo parkkipaikka oli heti sen 5 euroa. Että jos ja kun takaisin tuonne menen, niin tiedän kyllä ainakin mihin ei välttämättä kannata lähteä jonottelemaan.

Neuschwansteinin rakennustyömaa ei houkutellut muita kuin japanilaisia

Hohenschwangaun suihkulähdemies

Vasemmalla Hohenschwangaun linna, oikealla ylhäällä Neuschwanstein

Alpsee

Iltapäivällä, kun Heiken kanssa oltiin ensin vähän kierretty Füssenin pikku putiikkeja ja Reinhard ja Aaron kävivät asunnolla, tavattiin Dieter ja Claudia kahvilassa. Aaron jatkoi jälleen Hohenfeldessä keksimäänsä vaihtokauppaa, ja Heikekin harjoitti tietynlaista vaihtokauppaa: Heike tilasi ensin jäätelökaakaon (miten ihmeessä suomennetaan Eisschokolade, jäätelökaakao, jääkaakao??). Tarjoilija toi kaikille muille juomat, mutta unohti Heiken tilauksen. Kun Heike lopulta sai tilaamansa, oli se jäätelökahvi. No, eikun tarjoilija tuomaan uutta. Nyt oli oikea juoma pöydässä, mutta yhtäkkiä lusikalla juomaa sekoittaessaan lasista löytyi jokin pitkä valkoinen kappale. Saatiin kaikki ihan hirveät naurukohtaukset, ja tarjoilija toi vähän nolona jälleen uuden juoman. Onneksi hän osasi kertoa, että tuo tuntematon objekti oli maitopakkauksesta peräisin ja oli vahingossa ilmeisesti joutunut juomaan. Mies pyyteli toki anteeksi, mutta me sanottiin, että saatinpahan kunnon naurut. Tämä hauskalla aksentilla puhuva tarjoilija sai viihdytyksestä ainakin hyvät juomarahat, eli ei toivottavasti jäänyt paha mieli :D Illalla käytiin vielä syömässä ulkona ja kierrettiin pieni reitti vuoren kupeessa.

Füssen

Heiken kahvitauolla tapahtui monenlaista...

 

Tiistai alkoi aurinkoisissa merkeissä. Noustiin jo aikaisin, koska asunto piti luovuttaa 10 mennessä, ja lähdettiin vielä käymään Füssenissä, koska löydettiin eilen ihan mahtava pikkukauppa, jota ei ehditty kunnolla koluta läpi. Parkkipaikalla Lunaa alkoi oksettamaan autossa ja minä yritin hirveässä paniikissa vetää muovipussia sen päähän, ettei menisi pitkiinsä. Siinä kaikkien rynnätessä ulos autosta vahinko ehti jo sattua, onneksi yrjö oli aika kiinteä eikä paikat sotkeentunu kovin. Mutta kyllä taas naurettiin, kun kaikki vaan kirkui Luna Luna Luna! Wohin wohin wohin??!! 

Kotimatkalla juututtiin autobahnilla jokskuks aikaa ruuhkaan, mutta muuten neljän tunnin matka sujui ihan hyvin radiota ja äänikirjaa kuunnellen. Perillä Heiken äiti kutsui meidät vielä syömään, katsottiin matkan kuvia ja kävin lenkillä. Ja hyvin nukutti.