Tasan kaksi kuukautta on nyt
vilahtanut silmien ohitse täällä Suomessa. Saksaan olin aluksi yhteyksissä
enemmänkin, nyt yhteydenpito on tapahtunut lähinnä sähköpostin kautta.
Lentoliput Frankfurtiin on varattu tammikuulle, jotta pääsen jälleen käymään
Fuldassa muutamaksi päivää. Perheellä oli jo hetken aikaa uusi au pair, joka
kuitenkin joutui vakuutusasioiden takia lähtemään. Kovan etsinnän jälkeen au
pairin saaminen oli hieno juttu, vaikkakin ainakin Heike oli sitä mieltä, ettei
ikinä totu uuteen tyttöön. Kun tyttö sitten joutui lähtemään, päätti perhe,
ettei ala enää uuteen etsintään. Tällä hetkellä elämä taitaa heillä ollakin
aika kiireistä, ja vähän käy kyllä sääliksi. Muitakin ongelmia heillä oli
ollut, joten toivotaan, että asiat alkavat pikkuhiljaa menemään paremmin. Juuri
lähetin pakettia Aaronille syntymäpäivälahjaksi, toivottavasti ehtii perille!
Piti nyt siis kirjoittaa vielä
perusteellisemmin siitä, mihin kaikkeen siellä Saksassa tuli kiinnitettyä
huomiota ja mikä oli erilaista kuin Suomessa. Varmaan ainakin niille, jotka
vaihdossa ovat olleet tai muissa merkeissä täällä asustaneet, nämä jutut ovat
varmaan ihan tuttuja. Toisaalta kirjoitan vain omien kokemuksien pohjalta, en
tiedä voiko kaikkia näitä juttuja yleistää, mutta kuitenkin. Lähinnä oli
tarkoitus valottaa asiaa niille, joilla ei saksalaisista tavoista tai
käytänteistä ole haisuakaan. Aloitetaanpa tämä pitkä teksti saksalaisten Suomi-kuvasta:
Suomi Saksassa. Kun kysyin Heikelta, Reinhardilta ja Aaronilta, mitä Suomi tuo heille mieleen, vastaus oli suurin piirtein tällainen: Suomessa on kylmä ja pitkä talvi, jolloin ihmiset istuvat sisällä taloissaan ja tuijottavat valtavia taulutelkkareitaan. Kesällä on paljon hyttysiä ja Lapissa paistetaan paljon savukalaa. Tärkein asia oli kuitenkin se, että Suomessa on paljon järviä ja upea luonto, jossa saa liikkua vapaasti, toisin kuin Saksassa. Jokamiehen oikeutta ei ymmärtääkseni ole Saksassa ollenkaan.
Muuten Suomea ei paljoa Saksassa näkynyt. No tietysti Nokian kännyköitä oli varmaankin aina joka kolmannella ja radiosta kuuluu HIMiä, Nightwishia tai Sunrise Avenueta. Niin ja Aku Ankan tietokilpailussa kerran kysyttiin, mikä on Micky Maus suomeksi. Samoin kun oltiin huonekaluliike Höffnerillä Gründau-Lieblosissa, oli liikkeessä jokin pieni visailu menossa ja kysyttiin, mitä Finnland on suomen kielellä. Vähän teki mieli mennä vastaamaan kysymykseen ja kertomaan olevani suomalainen, mutta enhän minä kehdannut. Muuten Suomesta ei juuri tiedetty kuin sauna ja runsas viinanjuonti.
Ruokakulttuuri. Aluksi on kerrottava, että saksalaiset syövät kaksi
lämmintä ateriaa päivässä, puolen päivän jälkeen ja sitten illalla 7-8 aikaan.
Itse olin tottunut siihen, että ruoka syödään siinä 4-5 aikaan, joten pientä
totuttelemista oli erityisesti tuohon iltasyömiseen. Piti aina vähän paastota
päivän aikaan, kun tiesi, että illalla pitää kuitenkin vielä syödä lämmin
ruoka. Mutta siis eniten huomiota ruokaan liittyen herätti monet tavat, jotka
liittyivät elintarvikkeisiin. Saksassa ei juoda hanavettä, ainakaan mielellään,
vaan juomavesi ja muutkin (virvoitus)juomat ostetaan pullotettuna kaupasta. Ja
mikä aluksi herätti kummastusta, oli se, että juomat, myös maito, säilytetään HUONEENLÄMMÖSSÄ,
myös avattuna! Itse tungin vesi- tai limsapulloja jääkaappiin, koska eiväthän
ne lämpöisenä oikein maistu. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että saksalaisten
mielestä kylmässä olleet juomat aiheuttavat ainakin lapsille vatsavaivoja.
Kovasti varoiteltiin, jos juoma oli ollut kylmässä, että juo nyt varovasti
sitten. Kummallista! Toisaalta se on tottumiskysymys. Hassua oli myös, että tee
haudutettiin oikeassa lasisessa teekannussa, ja juotiin myös kylmänä juoman
jäähdyttyä. Jännää. Suomalainen tee maistui hirveältä kylmänä, kun kokeilin.
Toinen asia, mikä eroaa suomalaisesta, on
ruuan tuoreus. Kyllähän mekin aina välillä kaikkea kasviksia tuoreena ostetaan,
mutta itse ainakin tulee valitettavan paljon käytettyä pakastekasviksia jne.
Saksalaisissa kaupoissa on ehkä suuremmat hedelmä- ja vihannesosastot, mikä voi
vaikuttaa asiaan, mutta jotenkin tuntui myös, että saksalaiset vierastavat
pakastetuotteita, vaikkakin säilykkeet taas maistuvat heille hyvin. Heike
kauhisteli kerran, kun kerroin, että suomalaiset ostavat jauhelihan ja
broilerin yleensä valmiiksi pakattuna, broileri usein myös suikaloituna
valmiiksi. Hän oli ihan järkyttynyt, että niissähän voi olla mitä tahansa
tauteja sitten! Heillä kun ostetaan kaikki lihatiskiltä. Vähän oli eri
käsitykset pakatusta lihasta :D Oman käsitykseni mukaan saksalaiset leipovat myös
paljon (unelmoin vieläkin Aaronin mummon tekemästä luumupiirakasta nam!), mutta
kaapista löytyi myös paljon valmiita kakku-, muffinsi- tai
jälkiruoka-jauhepusseja helppoon ja nopeaan leivontaan. Tähän liittyykin hauska
tarina, kun kerran sanoin, että voisin vaikka leipoa jotain aikani kuluksi.
Perheen vanhemmat olivat ihan että joo totta kai, mutta seuraavalla
kauppareissulla toivatkin minulle valmiin muffinsijauhepussin! Tarkoitin kyllä
ihan alusta asti itse leipomista, mutta teinpä sitten suklaamuffinseja
pussista…
Saksalaiset syövät paljon ulkona.
Kyllä varmaan suomalaisetkin, mutta itselle se ei koskaan ole tullut mitenkään
tavaksi (johtuu toisaalta varmaan rahan puutteesta). Saksalaisille syöminen on
muutenkin sellainen tosi rauhallinen ja rentouttava tapahtuma, ja pöydän
ääressä istutaan usein useampi tunti, myös kotona. Ruoka-aikaan piti oikein
opetella syömään hitaasti, ettei aina ollut se ensimmäinen, jolla oli lautanen
tyhjänä. Suomalaiset ovat ehkä siinä mielessä vähän kiireisempiä, että silloin
kun syödään niin syödään ja sitten mennään taas tekemään muita hommia, ettei
vaan aikaa mene hukkaan turhaan höpöttelyyn ja yhdessä istuskeluun. Tämäkin
kumpuaa nyt omista kokemuksistani, joten en väitä, että jokainen suomalainen
toimisi samoin, mutta pääasiassa ehkä kuitenkin. Kaiken kaikkiaan ruoka oli tosi
hyvää, ja luulisin, että vähän halvempaa kuin Suomessa.
Koti. Saksassa on normaalia, että lähes jokaisella perheellä on
siivooja, Putzfrau. Meillä esimerkiksi oli mukava Frau Müller, joka oli kuin
perheenjäsen ja muutenkin perheen pitkäaikainen ystävä. Hän kävi minun aikanani
kerran viikossa, aina perjantaisin, siivoamassa koko huushollin yläkerrasta
alakerran toimistoon. Usein kävi niin, että unohduttiin välillä höpöttelemään
puoleksi tunniksi jostain aiheesta. Kummaa oli, ettei hänellä edes ollut kiire
jatkaa siivoamista, vaan juttutuokiot olivat aina paikallaan. Silvialla ei
tosin ollut heti menoa seuraavaan paikkaan, vaan hän kävi siivoilemassa muualla
pitkin viikkoa. Häntäkin tuli kyllä vähän ikävä, koska hänellä oli niin
hauskoja tarinoita kerrottavanaan joka kerta, kun häntä näki. Viimeisen kerran
kun häntä näin, sanoi hän, että tarvitsee minun lähdettyäni tupla-ajan
käydessään siellä, koska tekemäni pyykinpesu ja silitys siirtyivät nyt taas
hänelle. Toivottavasti näen häntäkin ensi kerralla, kun Fuldaan tupsahdan, ehkä
autan vähän siivouksessa sitten!
Kodinhoidosta vielä yksi
mainittava asia on vaatteiden silitys. Kerran viikossa minun tuli silittää
kaikki viikon aikana pestyt vaatteet, lukuunottamatta sukkia ja alusvaatteita.
En ikinä ole tajunnut tuota silityshommaa, mutta kesän aikana siihen totuttuani
aloin kyllä huomaamaan, miten ryppyisiä vaatteita sitä välillä laittoikaan
päälle, herranjestas! Nyt kotiin palattuani olen ihan pari kertaa silittänyt pari
paitaa, mutta ei siitä nyt kuitenkaan tapaa tullut, vaikka niin vähän
toivoinkin. Mutta osaan ainakin arvostaa sitä, että joku on vaivautunut
silittämään vaatteensa, niin hankalaa kuin se joskus olikin!
Keittiössä ei muuten oikeastaan ollut
tiskiharjoja, vaan pesusieni, jolla hangattiin astiat puhtaiksi (toki oli myös
tiskikone). Kun ruokaa tehtiin teflonastioissa, saatettiin sekoittimena käyttää
ihan metallista lusikkaa tms. Kauhistelin, että se pintahan menee pilalle,
mutta en uskaltanut mennä sanomaan sitten mitään.
Lopuksi vielä ihmiset. Suomalaisiin verrattuna kaikki muut kansat ovat ainakin astetta enemmän iloisempia, kohteliaampia ja kiinnostuneempia kaikesta. Tämä pätee minun mielestäni myös saksalaisiin. Tuntemattomatkin tervehtivät kadulla, ja varsinkin koiria lenkkeilyttäessä tuli monesti vaihdettua useampikin sana kuin vain ”Hallo”. Saksassa on vahva teitittelykulttuuri, ja tuntuikin aina huvittavalta, kun vaikka koiranulkoiluttajat teitittelivät esimerkiksi esimerkiksi ”Gehen sie hier lang?” eli ”Menettekö tätä tietä?”. Minulla ainakin oli vähän vaikeuksia muistaa teititellä, monta henkilöä tuli sinuteltua ehkä vähän liian aikaisin. Sitä en koskaan oppinut!
Toinen asia, mikä ihmisistä jäi mieleen, on se, että saksalaiset ovat paljon kiinnostuneempia juuri sinusta. Jos ei koko ajan hymyile, tulee heti kysymys että onko kaikki ihan kunnossa. Samoin he kysyvät myös mielipidettä tosi usein, varsinkin ruokailtaessa. No maistuuko, onko hyvää, mitä mieltä olet nyt tästä ja tästä ja niin edelleen. Noin 99% ruuista on ainakin minusta ihan hyvältä maistunut, en toisaalta kyllä kehtaisikaan sanoa, että joku ei maistu lainkaan, koska se saatetaan ottaa vähän loukkauksena (ainakin jos kysyjä on itse kokannut).
Saksalaiset ovat myös todella vieraanvaraisia. Kaikki on valmista vieraita varten jo edellisenä päivänä, ja aina suunnitellaan kovasti tekemistä ja näytettävää vieraille. Esimerkkinä se, kun ohimennen mainitsin, että haluaisin joskus Alpeille tai edes johonkin vuoristoon – ja samana iltana taisi olla Allgäun loma varattuna. En tiedä, onko se yleistä suomalaisilla, mutta ainakin itsestä tuntui, että eihän minun takia nyt tarvitse sinne asti lähteä ja että olenko nyt vähän vaivaksi, kun piti mennä tuo mainitsemaan, mutta saksalaisille se on vain ilo päästä näyttämään paikkoja. Tuo lomailukin on vähän eri asia kuin Suomessa – kun loma alkaa, pakataan auto täyteen ja ajetaan vuokratulle talolle tai asunnolle kauas kotoa ja otetaan rennosti. Kun suomalaisilla alkaa loma, ollaan kotona ja rakennetaan ja touhutaan ja myllerretään puutarhassa tai kesämökillä ja vaikka mitä. Kyllähän suomalaisetkin liikkuvat käyvät kesän aikana vähän siellä ja täällä, mutta lähinnä pysytään kotosalla ja tehdään päivät pitkät kaikenlaisia pikku hommia. Pitääkö paikkansa, vai keksinkö ihan päästäni? No, näin ainakin meilläpäin!
Ehkä tässä nyt tuli pientä
avautumista asioista. Varmaan tulee vielä jotain mieleen, ehkä palaan sitten
myöhemmin vielä asiaan. Toistaiseksi tämä oli kuitenkin aika pitkälti tässä.
Hauska lukea jälkeenpäin, mitä kaikkea sitä tulikaan hommailtua tuon mahtavan
kesän aikana. Kiitän vielä niitä muutamaa kiinnostunutta lukijaa, jotka myös
tätä viimeistä tekstiä odottelivat. :)
-Tiina
