Autokauppoja ja saksalaista komiikkaa

Tiistaina käytiin koeajolla upouudella Kia Sorentolla. Auto oli leveydeltään kuin rekka, ja peräkonttitilaa oli reilusti, minkä takia kulkuneuvoa alun perin oli lähdetty etsimäänkin. Koirat kun eivät tahdo oikein mahtua tuohon ”vanhaan” autoon yhdessä, mikä pitkillä matkoilla aiheuttaa turhia pelkotiloja sekä koirille että koiranoksennusta kammoaville. Kyytiin sovitettiin myös mummoa, jonka haluttiin pystyvän kiipeämään tähän monsteriin ennen kauppojen tekoa. Sinnehän se mummo sujahti helposti, mutta auto jäi vielä kauppiaalle lisäpohdintojen ajaksi. 

Tänään katsottiin Youtubesta hauskoja videoita saksalaiselta a capella –bändiltä nimeltä Wise Guys. Bändillä on huvittavia satiirisia lauluja mm. Facebookiin ja Deutsche Bahniin (Saksan kansallinen rautatieyhtiö) liittyen. Niille, joille kieli on tuttu, suosittelen kuuntelemaan! Tuon DB:n pätkä muistuttaa kyllä kummasti VR:stä... :D Eilen illalla katsottiin puolestaan DVD:ltä saksalaisen koomikon Hape Kerkelingin showta. Mies on siis tunnettu koomikkouransa lisäksi laulajana, juontajana ja kirjailijana. Kyseisessä ohjelmassa, taisi olla vuodelta -99, mies näyttelee tekaistun suomalaisen bändin R.I.P. Ulin rap-artistia (kyllä, ripulin – sanan tarkoitus selvitettiin ohjelmassa tietysti myös saksaksi!). Tosiasiassa bändi koostuu siis Kerkelingistä ja parista muusta saksalaisesta. Tämä "suomalainen" bändi menee oikeaan TV-lähetykseen vieraaksi ja aiheuttaa yleistä pahennusta, kunnes lopuksi juontaja tajuaa miehen olevan Kerkeling. Mikä huvittavinta, ohjelmassa soitetaan bändin kappale Helsinki is Hell, joka koostuu osittain Rati riti ralla –lastenlaulusta vahvan saksalaisen aksentin kera :D En ymmärrä, mistä koomikko on saanut idean ottaa suomalaisen lastenlaulun ja tehdä siitä räppiversion, mutta kaikessa naurettavuudessaan video oli kyllä loistava! Pitää katsoa myöhemmin lisää kyseisen miehen koottuja tempauksia, ovat kuulemma erittäin viihdyttäviä.

Nyt nukkumaan. Huomenna tulossa jälleen aikainen aamu, ja lisäksi viileä sellainen. Brrr!

Trödelmarkt

Eilisilta meni autoja pakkaillessa, kun kaivettiin kaapeista ja varastosta kaikki turhat tavarat tämän päivän kirppistä varten (tänään oli siis vapaapäivä). Heike ja Reinhard lähtivät jo ennen kuutta paikan päälle tuohon lähelle, ja me mentiin sitten Aaronin kanssa pyörällä perässä vähän myöhemmin. Poika oli niin tohkeissaan, ettei edes aamupala maistunut! Tärkeämpää oli päästä myymään Star Wars- ja jalkapallokortit pois mahdollisimman nopeasti. Jo parissa tunnissa meni vaikka mitä tavaraa meidän lastista. Heti aamulla joku oli ostanut kahdeksallakympillä ison pahvilaatikollisen vaatteita sen kummemmin laatikkoon katsomatta, mikäs siinä! Kaikki vaatteet ja tavarat olivat niin hyvässä kunnossa ja muutenkin nättejä, etten toisaalta ihmettele yhtään. Olisin kyllä mielelläni ostanut meidän kojusta itselleni pari tuollaista itämaista patsasta, mutta matkalaukkuun täytyy jättää ehkä tilaa jollekin tarpeellisemmalle :D Ihailin myös viereisen kojun vanhan ajan peltikylttejä, mutta ehkä löydän niitä vielä myöhemmin joltain muulta kirpparilta… 

Vintage-kyltit, joita himoitsin

Muuten tällä pihakirppiksellä oli aika sama meininki kuin Ahvenlammin Rompepäivillä, jos tiedätte mitä tarkoitan! On siis antiikkia, auton osia ja muuta romua ja mahdollisesti muutama laitapuolen kulkija siellä täällä. Mutta oli siellä myös hyväkuntoistakin tavaraa, kuten melko uusia vaatteita. Yhdet sortsit bongasin heti ja kävin lunastamassa itselleni sitten vähän myöhemmin, onneksi ne oli vielä siellä!

Ammattitason urheilua

Kun vuoden alussa puhuin tämän perheen kanssa puhelimessa, mainitsi Aaron muistaakseni jo ensimmäisessä lauseessa, että meidän pitää välittömästi mennä pelaamaan minigolfia, kun tulen tänne. Ja tänään käsky kävi! Mentiin tänään siis tuohon läheiselle minigolf-paikalle, pelailtiin auringon paisteessa mukavassa pikku puistossa ja käytiin jätskillä. Pelihän oli varsin tiukka – vaikkakin täysin amatööritasoa! Kummasti se maila vaan viuhahti pallon ohi, vaikka olisi pitänyt osua… Pääasia että oli hauskaa. Ja hävisin sentään vain kahdella pisteellä! 

auf dem Minigolfplatz

Eilen ajettiin vähän pyörällä, kun palautettiin Aaronin koulukaverille musiikin vihko läheiseen kylään (oli lainassa). Viisi minuuttia meni, kun oltiin jo täysin maaseudulla: peltoa, maataloja, kottikärryjä, hevosenkakkaa… Oli kyllä idyllinen pikkukylä! Tosin Autobahnin ääni kuului kyllä sinnekin. Pyöräilystä innostuneena käytiin illalla vielä katsomassa Aaronille uutta pyörää. Pyöräliike oli sulkenut jo puoli tuntia aiemmin, mutta kauppa alkoi kuitenkin käydä heti, kun sisälle astuttiin. Myyjä jopa opetti Aaronia ajamaan jalkajarruttomalla pyörällä, kun pojalla ei ollut sellaista aiemmin ollut. Käytännönläheistä opastusta ja loistavaa palvelua kerta kaikkiaan, myös aukioloaikojen ulkopuolella! Pyörä laitettiin tilaukseen, ja minulle luvattiin kaupantekijäisinä pyörä kesäksi vuokralle. Hienoa!

Pyöräretkellä Keulosissa

Tänään saatiin illalla die Oma, mummo, Heiken äiti tänne vaihteeksi piipahtamaan. Hänkin asuu täällä Fuldassa, ja Heike auttaa häntä melkein joka päivä milloin minkäkin kanssa, tänään esimerkiksi sohvaostoksilla (kyllä, tänään se oikea vihdoin löytyi!) ja ruokakaupassa. On kyllä erittäin herttainen kahdeksankymppinen! Samoin myös tuo siivooja Frau Müller on tosi hauska. Eilen päivällä siivouksen ja mankeloinnin lomassa hän kertoi sisaruksistaan ja lapsistaan, ja juteltiin matkustelusta ja maailman menosta yleensäkin. Hänellä on myös tosi huvittava nauru, oikein kunnon kikatus, mikä saa varmasti hymyilemään :) Mutta kaikki on ollut siis mukavia ihmisiä, ketä täällä on ehtinyt tavata.

Nyt vielä lauantai-grilli tulille :)

Koirankoukkuja koko kesäksi

Pari päivää taas mennyt ihan huomaamatta. Tuntui vähän turhalta kirjoittaa asioista, joita tapahtuu joka päivä, joten eilinenkin jäi esimerkiksi välistä. Ei siis ollut mitään uutiskynnystä ylittäviä tapahtumia! 

Koirien kanssa on ollut sen sijaan pieniä erimielisyyksiä. Minä ja nämä kaksi koiraa: toinen vauhdikas ja toinen vähän hitaasti syttyvä – siinä naapureille viihdyttävän aamulenkin ainekset. Amy (se isompi) jumittaa jo heti ulko-ovesta ulos päästyään, Lunalla taas on virtaa ennen kuin päästään edes lähtemään. Siinä sitä sitten ollaan. Kädet levällään, kun molemmissa hihnanpäissä on massaa menossa eri suuntiin – toisessa 7kg ja toisessa 40kg! Alkukangertelun jälkeen kaikki sujuu kyllä sitten ihan hyvin. Tänäänkin päästiin tekemään vähän pitempi lenkki tuolla pellolla. Että eiköhän se siitä! Sitä paitsi nuo on niin huvittavia elukoita, että ei voi olla nauramatta koko tilanteelle.

Hei, olen Amy, 3-vuotias etana

Tänään varmistui kesäkuun lopun Etelä-Saksan reissu. Otetaan siis pitkä viikonloppu Allgäussa, Alppien juurella upeissa maisemissa. Ainakin Schloss Neuschwanstein on ehdottomasti nähtävä, kun siitä on haaveksittu jo niin kauan. Lisäksi tehdään varmaan pieniä päivävaelluksia, koska pitäähän niistä maisemista ottaa kaikki irti! Tulomatkalla poiketaan näillä näkymin myös Legolandissa jossain siellä matkan varrella. Heinäkuu on siis aika täynnä ohjelmaa: ekalla viikolla Itämeren rannalle viikoks, sieltä Suomeen viikoks, sieltä Frankfurtin kautta takaisin tänne Fuldan Künzelliin ja seuraava viikonloppu Alppimaisemissa. Mikäpäs siinä! Kesäkuulla saan hyvän ystävän tänne käymään, joten siinäkin kuussa on jotain odotettavaa :)

Onhan tämä elämä täällä muutenkin ihan mukavaa, vaikkei joka viikko nyt mitään erityisohjelmaa olekaan. Eikä sellaista aina tarvitsekaan, tarkoitushan oli tutustua saksalaisen perheen arkeen ja maan kulttuuriin, mistä olen kyllä oppinut joka päivä jotain uutta. Mutta mikä parasta, ei tässä ainoastaan saksalaisesta elämästä opi, vaan elämästä yleensä! 

Päiväkävelyllä +31°C

R niin kuin ruisleipä

Nyt on ollut hellettä jo melkein viikon ajan. Vaikka tänään illasta saatiin vähän ukkosta ja rankkasadetta niin ei kyllä tuo ilma sen raikkaammaksi muuttunut. Aaronilla oli koulun kentällä vielä urheilukisat – kuinkakohan suuri osa niistä 900 lapsesta sai auringonpistoksen? Iltapäivästä pojalle tuli vielä kaveri käymään, ja kun Heiken kanssa oltiin lähdössä vähän ostoksille, halusivat pojat mukaan. Onneksi Emaillierwerk-ostoskeskuksessa oli lasten puuhapaikka, johon pojat olisi voinut jättää pidemmäksikin aikaa. Oli niin kivoja kauppoja, että siellä olisi kulunut kauemminkin aikaa kuin vain pari tuntia! 

Samalla ostosreissulla käytiin ruokakaupassa, josta ostettiin kaikkea tuoretta hyvää iltapalaa varten. Tehtiin hedelmärahkaa omenasta, aprikooseista, banaanista ja viinirypäleistä. Nam! Tykkään lisäksi myös tuosta saksalaisesta leipomokulttuurista: joka aamu on tuoretta sämpylää tai leipää pöydässä. Säälillä mietin teitä siellä kotona, jotka sieltä ruispalapussista sen viimeisen kuivan kokkareen saavat. No ei vaan, kyllä välillä tekis mieli vähän ruispalaakin - tuoreena, kuivana tai vaikka edes pakkasesta! 

Pakko laittaa vielä kuva tästä ihanasta huoneesta. Tällast mä oon aina halunnu!

Näin laulain työtäs tee...

Hei. Kuten jo oletin, tänään oli aika perus "työpäivä": vähän pyykkiä, koiranulkoilutusta, ruuanlaittoa, lapsenvahtina olemista... Niin ja imuroin koko talon! Vähän tuli kuuma, kun ulkonakin oli jotain yli +25, mutta ei se nyt varsinaisesti kovin koville ottanut. Iltapäivästä Aaronille tuli kaveri Justin käymään. Heti ovesta tultuaan alkoi pyssyleikit, ja pihalla syttyi vesisota. Meinas olla vähän villiä touhua! Mutta hauskaa oli. Justin tuntui tietävän minusta jo kaiken - sanoi, että olen jo kuuluisa Aaronin kaveripiirissä :D Hahhah.

Illalla käytiin kaupassa ja tehtiin yhdessä ruokaa. Katseltiin myös netistä loma-asuntoja Allgäusta, Etelä-Saksasta, jonne kaikki mielellään vielä lähdettäisiin tässä kesän aikana. Sekin näytti kyllä ihan unelmapaikalta...

Tänään vain näin lyhyesti. Tämä iltakirjoittaminen on nyt vähän tämmöistä, meinaa aina väsyttää. Mutta huomenna lisää!

Kirppistä ja vesisotaa

Aamu alkoi koiran oksennuksella oven takana. Amy oli syönyt vähän liikaa heiniä meidän eilisellä päiväretkellä. Mutta eipä tuo koiraa itseään paljoa hetkauttanut, se kun meni suoraan omalle paikalleen lepäilemään yrjön pyöräytettyään. Ihme tyyppi! 

Erikoisesta aamuyllätyksestä toivuttuamme lähdettiin taas tien päälle. Lähikaupungin kauppakeskuksen parkkipaikka oli täyttynyt sunnuntaikirppiksestä, josta löytyi suurin piirtein samanlaista tavaraa kuin Suomen kirppiksiltäkin: vaatteita, astioita, koruja, tauluja ja niin edelleen. Yhden paidan ostin, ja Heike löysi enemmänkin vaatteita. Aaron puolestaan meni jossain kaukana edellä ja tonki kuumeisesti kaikki pleikkaripelilaatikot. Mukaan lähti kuitenkin vesipyssy, josta innostuneena ryhdyttiin vesisotaan myöhemmin iltapäivällä. Lämmintä oli jotain +26 astetta, joten pieni virkistys teki ihan terää. Tehtiin terassilla myös Aaronin äikän harjoituksia = saksan sijamuotoja ja substantiivin taivutusta. Minulle se oli puhdasta kielioppia, hyvä muistinvirkistys! Osasin selittää joitain juttuja jopa paremmin kuin Aaron, mutta se nyt on ihan normaalia – enhän minäkään osaa suomen kielen kieliopista juuri mitään, jos nyt pitäisi alkaa jotain sijamuotoja nimeämään. Mutta hyvä kun pystyttiin auttamaan toisiamme ja selvittämään niitä asioita. Tuli ihan Grammatikin tunnit mieleen :D

Huomenna alkaa sitten vähän realistisempi arki. Aamulla herään joka tapauksessa samaan aikaan kuin Aaron ja Heike, jotta voin auttaa aamupalan teossa ja saattaa pojan koulubussiin. Sitten koirien kanssa ulos, vähän kotitöitä ja voisin käydä vielä ehkä vähän reippailemassa itsekseenkin, kun on aurinkoa luvattu. Ainiin ja kaupassa täytyy käydä, jos sinne löydän. Iltapäivästä Aaron jo tuleekin koulusta ja tehdään varmaan vähän jotain syötävää yhdessä. Saa nähdä, mitä sitten illalla keksitään. Mutta huomiseen!

Vaellusta Milseburgilla

Hei taas. Tänään aamupalan jälkeen matkattiin hetki autolla länteen ja päädyttiin Rhönin vuoristoalueen toiseksi korkeimman nyppylän, Milseburgin lähelle. Siitä patikoitiin sitten aivan uskomattoman upeissa maisemissa 800m korkeuteen jotain 6km, vuoroin ylä-, vuoroin alamäkeen. Aivan mahtavat maisemat, vaikka taivas ei ihan kirkas ollutkaan. En ole kyllä ikinä nähnyt mitään vastaavaa! Milseburgilta takaisin tullessa tehtiin vahingossa vähän pitempi lenkki, varmaan 8km, kun ei oltu ihan varmoja, mikä oli nopein reitti takaisin. Hassua, kun välimatkat tuntuu niin lyhyiltä näillä vuorialueilla, kun ei tajua, miten syvällä nuo polut käy kaikkien kukkuloiden välillä! Rhönin korkeimmalle kohdalle, Wasserkuppelle, oli Milseburgilta myös hyvät näkymät. Sinnekin vaelletaan vielä joskus kesän aikana. Odotan ihan innolla! Tämäkin oli jo ihan kuin Alpeilla olisi ollut, kun ei aiemmin ole vastaavaa nähnyt :)

 

Milseburg

Illalla syötiin täällä talolla ja katsottiin kattoterassilta, kun kauempana salamoi. Satoi vähän vettäkin, mutta ulkona oli niin lämmin, että siellä kelpasi hyvin viettää aikaa. Oli kyllä mukava vaan istua ja jutella, sain kuulla paljon uutta perheestä ja sen taustasta. Siellä istuskellessa kuunneltiin ja/tai katsottiin vähän Champions-liigan loppuottelua Bayern München – Chelsea, kun tuo jalkapallo on täällä ehkä se kiinnostavin urheilulaji. Saksan kannalta kävi vähän surkeasti, joten mentiin kaikki suoraan nukkumaan. Huomenna sitten vähän lisää aurinkoa :)

Näkymiä matkan varrelta

Milseburgilta alaspäin

Milseburgin pikku ravintola-kioski

Paluumatkalla

Saksanruotsalaiset

Päivän teema: IKEA. Lähdettiin siis etsimään sohvaa Heiken äidille lähimpään Ikeaan Hanauhun, noin tunnin ajomatkan päähän. Juuri sitä oikeaa sohvaa ei löytynyt, mutta pettymyksen korvasivat astiat, kukat, kynttilät ja kaikki muu mukava mitä ostoskärryyn kertyi. Sain huoneeseeni ihanan orkidean :) Ja pitihän meidän tietysti syödä kunnon Ikea-lihapullat, kun kerran ruotsalaisten huonekaluliikkeessä oltiin. Siinähän se päivä oikeastaan meni! Illalla kävin jo yksin koirien kanssa ulkona ja heiteltiin Aaronin kanssa frisbeetä. Niin ja Heike teki ihan mahtavaa chili con carnea. Kiva, kun nämä on tällaisia kulinaristeja!

Aamulla Silvia oli täällä taas siivoilemassa. Ensi viikolla pääsen varmaan itse enemmän normaalirytmiin noiden kotitöiden kanssa, kun ei satu mitään juhlapyhiä viikolle. Toivottavasti tulee vielä parempia kelejä, niin on kaikilla vielä enemmän motivaatiota lähteä ulkoilemaankin. Aaronia on välillä vaikea saada ulos, kun tietokonepelit on vaan niiiiin mielenkiintoisia, mutta toivotaan, että tuolla frisbeellä saan houkuteltua sen haukkaamaan happea useamminkin!

Tänään ei tämän erikoisempaa. Huomenna olisi tarkoitus taas lähteä vähän vaeltelemaan johonkin lähimaastoon. Sitä odotellessa :)

Amya ei kyllä huvita sitten yhtään...

Helatorstaina hölläillään

Kotitalo ihan tuossa keskellä

Näkymä Florenbergin rinteeltä

Eilinen meni täällä talolla aika rauhallisissa tunnelmissa. Illalla syötiin ja mentiin aikaisin nukkumaan. Kello oli aamulla jo kahdeksalta soimassa, joten olin sitten tikkana hereillä heti aamusta. Koska sää oli aurinkoinen, lähdettiin heti aamupalan jälkeen kaikki yhdessä pitkälle kävelylenkille peltojen ja kukkuloiden poikki Fasanerien linnalle, jossa Heike ja Reinhard menivät naimisiin viime kesänä. Oli kyllä upea paikka! Sekä meno- että tulomatkalla mentiin Florenbergin, pienen vuorennyppylän yli (näkyy muistaakseni aiemmissa kuvissa niityn takana), jonka ravintolan terassilta oli upeat maisemat Rhönille. Sieltä käsin nähtiin myös Wasserkuppe, Hessenin korkein kohta (950m), jonne olisi tarkoitus vaeltaa kesän aikana. Jee! Takaisin tultiin vasta myöhemmin iltapäivästä, koska pysähdyttiin istuskelemaan sekä Fasaneriessä että Florenbergillä. Matkaa kertyi vain n. 10 km, vaikka koko päivä menikin. Matkamuistoina saimme tosiaan vähän väriä naamaan, auringon takia siis räiskyvän punaista!

Heike, Aaron, Reinhard + Amy & Luna

Tänään oli siis tosiaan helatorstai, mikä täällä pitää sisällään myös isänpäivän. Ja isänpäivä onkin täällä vähän erilainen: Miehet tekevät pieniä retkiä porukalla tai kokoontuvat johonkin tienristeykseen grillailemaan makkaraa, juomaan kaljaa ja kuuntelemaan musiikkia. Tällaisia kokoontumisajoja nähtiin tänään aika monesti! Aika huvittava saksalainen tapa.

Schloss Fasanerie

Tänään mainitsin jotain Alpeista, ja puheeksi tuli myös Schloss Neuschwanstein, oikea satulinna Baijerissa, Etelä-Saksassa. Heike ja Reinhard olivat heti sitä mieltä, että meidän pitää jossain vaiheessa ottaa pidennetty viikonloppu ja käydä sielläkin. Niillä oli joitain muitakin paikkoja mielessä, jotka minun pitää kuulemma ehdottomasti nähdä. Oon kyllä tosi kiitollinen, jos ne haluaa viedä minua kaikkiin hienoihin maisemiin! Toisaalta olen vähän vaatimaton, että ”ei teidän minun takia tarvitse ajaa niin kauas…”, mutta niiden mukaan se ei ole mikään ongelma, päinvastoin. Ovat itse mielissään kun saavat näyttää paikkoja, ja minä ihan innoissani! Nyt kuitenkin nukkumaan :) 

Aaron & minä

Amy

Luna

Perillä ollaan!

Eilenhän en sitten kuitenkaan jaksanut kirjoittaa mitään, oli niin väsyttävä päivä. Mutta tosi hyvä päivä! Aamujännityksen ja kulkupelin vaihtojen jälkeen saavuin perille ja vastassa odotti perheen äiti ja poika tosi iloisina ja innostuneina. Uudenkarhea citymaasturi antoi jo esimakua tulevasta: talokin on aivan mahtava. Uusi, iso, tyylikäs, loistavalla paikalla… Ja minulle sisustettu huone on upea! Lisäksi yläkerrasta löytyy myös sauna. Oletin jotenkin, että talo sijaitsisi aika tasaisella maalla, mutta tämähän on 4-kerroksinen rinnetalo n. 300 m korkuisella nyppylällä. Ikkunat antaa alas niityille, ja terassilla kelpaa varmaan istuskella aurinkoisella säällä. Tosin eilen satoi vettä ja sää oli muutenkin vähän kurja. Mutta ei se oikeastaan haitannut.

Minun huone!

Perheeseen kuuluu siis äiti Heike, hänen poikansa Aaron (10v) ja äidin mies Reinhard. Pojan lisäksi seuraa ja huolenpitoa on tarjottava kahdelle koiralle, Amylle ja Lunalle. Aaron käy Realschulea, Heikella on oma yritys ja toimisto alakerrassa ja Reinhard käy töissä Frankfurtissa. Siinä se pähkinänkuoressa! Tosi mukava vastaanotto on ollut.

Tänään aamulla Heiken työkaverin tytär tuli sijaistamaan äitiänsä alakerran toimistolle, ja kävin tytön kanssa myös ulkoiluttamassa koiria nopeasti. Tytön nimen unohdin saman tien, mutta vaikutti tosi mukavalta ja nähdään varmaan toistekin. Kaikki näiden tuttavat ja työkaverit onkin ihan kuin samaa perhettä: työkaveri saattaa siis vaikka käyttää koiria pihalla, jos tarve vaatii. Toivottavasti minustakin olisi nyt sitten apua! Tänään sain opastusta siivoukseen Silvia-nimiseltä rouvalta, joka käy täällä siivoilemassa aina keskiviikkoisin ja perjantaisin. Käytiin yhdessä läpi, miten pyykkikone, tiskikone ja imuri toimii, ja muutenkin katseltiin vähän missä mikäkin on. Saattoi mennä jotain pikkujuttuja välillä ohi, mutta aina voi onneksi kysyä. Ehkä pitää vielä Heikeltä kysyä, milloin mitäkin kannattaisi tehdä ja kuinka usein, ettei jää epäselvyyksiä. 

Ulkona sataa edelleen vettä, mutta viikonloppuna sään pitäisi parantua. Oltaisiin mielellään menossa Rhönille (matala vuoristoalue tässä lähellä) vaeltamaan tai edes tuohon lähiniitylle kävelemään, mutta saapa nähdä, miten tuo sää muuttuu. Huomenna alkaakin pidennetty viikonloppu, sillä täälläkin on helatorstai ja perjantaikin taitaa olla töistä vapaa. Ehkä keksitään jotain hauskaa yhdessä. 

Amy (edessä) ja Luna

Lähtöselvitys

Huomenna se alkaa, kesä au pairina Saksan Fuldassa! Kahdeksan vuoden saksanlukemisen jälkeen on aika lähteä vähän pidemmäksi aikaa paikan päälle oppimaan kieltä ja tutustumaan kulttuuriin. Blogin päällimmäisenä tarkoituksena on yksinkertaisesti kertoa kuulumisia kotiin. Aiempaa kokemusta tällaisesta kirjoittamisestahan minulla ei ole enkä ole juurikaan seurannut muita au pair -blogeja, mutta kirjoitan uuden arjen onnistumisista ja kömmähdyksistä omalla tavallani, vähän miten milloinkin. Kuvia tulee ainakin olemaan runsaasti!

Suomeen jää poikaystävä (joka tosin pian lähtee Amerikan valloitukseen), vanhemmat, ystäviä, tätejä ja setiä ja enoja ja serkkuja ja muitakin tuttuja, joiden kanssa on koettu jos jonkinlaista, niin hyvässä kuin pahassa. Näitä ihmisiä tulee kauhea ikävä! Tapaan uusia tuttavuuksia tietysti myös Saksassa, mutta alussa kaikkien tärkeiden ihmisten jättäminen näin pitkäksi aikaa on vähän hankalaa. Huomenna jännitys alkaa jo onneksi helpottamaan, kun lähtöä ei tarvitse enää miettiä vaan pääsee jo paikan päälle!

Tänään ohjelmassa oli pakkaamista, viime hetken ostosten tekoa ja tavallista matkajännitystä. Käytiin myös ulkona syömässä vielä viimeisen kerran ennen lähtöä. Pitäisi vielä matkalaukut punnita, ja voin sanoa, että aika tiukoille menee painorajoitusten kanssa, mutta kyllä 25 kiloa tavaraa nyt alkuun pitäisi riittää! Huomenna on siis tiedossa muun muassa matkalaukkushow ja ajoneuvojen kavalkadi: auto, lentokone, juna ja vielä kerran auto. Voi olla siis aika pitkä päivä, mutta toivottavasti illalla pääsen tänne jo kertomaan ekan päivän tunnelmia ja muitakin juttuja kyseisestä perheestä. Eli tällä kertaa aika lyhyesti lähtötunnelmia, ensi kerralla sitten enemmän paikasta ja perheestä :)