Lomakuulumisia

Näin ollaan jälleen palattu takaisin Saksaan pienen Suomen-vierailun jälkeen. Tuo viikko kotona sai tajuamaan, ettei sieltä mikään pois karkaa, vaikka pari kuukautta poissa olisikin. Kaikki oli lähes ennallaan, ja hyvä niin :) Vietettiin serkun rippijuhlia, grillattiin, mökkeiltiin, katottiin leffoja ja oltiin vaan, ihan niin kuin ennenkin. Tuli nähtyä myös paria hyvää kaveria ja muita tuttuja. Ei se koti ole loppujen lopuksi edes kaukana, sehän on vain parin tunnin matkan päässä! Kun Suomessa oli kaikki hyvin, oli myös helpompaa lähteä takaisin. Tällä kertaa toki tiesin, mitä odottaa, joten ei sunnuntaiaamuna paljoa lähtöjännitystä ollut. Mukava viikko takana, vaikka se hurahtikin ohi ihan huomaamatta. Kiitos niille, jotka oli siellä minua vastassa!

Nyt palaan vielä lyhyesti lomaviikkoomme Hohenfeldessä. Viiden tunnin ajomatka paikan päälle aloitettiin aamuyöstä lauantaina 7. heinäkuuta. Vuokratalo oli ulkoa aika perustalon näköinen, sisältä vähän siistimpi eli siis remontoitu. Kaikki seinät oli kyllä hauskasti kirkkaan keltaiset, mutta muuten oli sisältä aika uuden näköinen. Ekana päivänä paistoi kivasti aurinko ja päästiin rannalle rakentelemaan hiekkalinnoja. Koiratkin sai kulkea vapaana ja tavattiinkin paljon uusia ihmisiä koirineen. Käytiin viikon aikana aika monesti rannan kahvila-ravintolassa Blaue Perlessä, jossa oli kyllä loistava palvelu ja ruoka. Niin ja koko viikon kerättiin joka aamu kauheasti nättejä kiviä rannalta, ja minä löysin pienen palasen meripihkaa! Sitä on tosi vaikea löytää, koska se menee helposti ihan pieniksi siruiksi ja lentää tuulessa pois, koska on niin kevyttä. Kun sen löysin niin en enää vaivautunut kovin paljoa kiviä keräämään, vaikkakin ne oli aika hienoja. Muu perhe keräsi sitten minunkin puolesta :) 

Kesämökki saksalaiseen tapaan

Biitsi

Meidän hiekkalinna

 

Alkuviikosta suunnattiin lähikaupunkeihin Schönbergiin, Lütjenburgiin ja Laboehen. Aaron otti tehtäväkseen kokeilla vaihtokauppaa keräämillään hienoilla kivillä. Ei kun vaan pikkuputiikkeihin kyselemään kohteliaasti, olisiko vaihtaa kaunis kivi johonkin pieneen esineeseen, jonka voisi taas myöhemmin vaihtaa. Vaihtokauppa toimi aika hyvin: parin päivän kaupanteon jälkeen oli pussiin kerääntynyt vaikka mitä karkeista ja voidenäytteistä pikkuleluihin ja tarpeellisiin esineisiin saakka. Välillä tuli pettymyksiä, kun ihmisillä ei ollut mitä vaihtaa, mutta pääasiassa vaihtokauppa oli menestys Aaronille. Poika oli ainakin ihan innoissaan!

Hanhipaistiakin olis ollu tarjolla

Lunan ensimmäinen uimareissu

Lütjenburg

Amy vaanii pahaa-aavistamatonta uhria

Laboen rantaa

Perjantaina aamuyöstä otettiin nokka kohti Hampuria ja lentokenttää, kun minun aika Itämeren rannalla päättyi ja Suomen loma oli alkamassa. Kenttä oli aika iso ja mulla oli kivasti aikaa pyöriä tax free –liikkeissä ennen lähtöä haistelemassa hajuvesiä ja kattelemassa törkeän kalliita vaatteita ja muuta hömppää. Koneen vaihto Kööpenhaminassa oli ihan helppo, vaikka sitä vähän jännitinkin etukäteen. Ei muuta kuin kävelit koneesta ulos, katsoit seuraavan lennon lähtöportin ja kävelit paikalle. Ei mitään turvatarkastuksiakaan enää. Ja minä kun mun käsimatkatavaran painosta huolehdin, niin ei ne Hampurissakaan sitä edes punninnut. Olis voinu ottaa siis enemmänkin tavaraa mukaan!